Esa Kauppila

Hampaisiin asti aseistettu - vai muutama lennokki?

 

 

Mannerheim yritti saada suomalaisia satsaamaan puolustukseen jo 30-luvun alussa, kun kehitys Euroopassa oli  lähtenyt huonoon suuntaan. Aivan äkkiä kehitys ei edennyt sotaan, ja aikaa olisi ollut varautua. Muistaen tuon kehityskaaren, on voinut vakaina aikoina pitää hyvänä sitä, että puolustusmenot ovat valtion menoista olleet  kohtuulliset. Huonoon kehitykseen voi reagoida, mutta  reagoimisen aika on käsillä nyt. Jos suomalaiset ei halua tai pääse NATOn jäseniksi, itsenäisyysvakuutus täytyy hankkia toisin.  

 

Puolustusmenojen pitäminen aiemmalla tasolla valtion menoissa on vuodesta 2014 ollut mielestäni väärin. Koska reagoimisen aika on nyt, 10-15 % lisäys on kuin tulvan tukkimista puhaltamalla.  Pitäisi reagoida siten, että puolustusbudjetti moninkertaistettaisiin aiemmasta. Tarvitaan vääntö, joka ohimenevästi voi tehdä kipeää muille hallinonaloille, mutta kyse on selviytymisestä, hengissä säilymisen varmistamisesta, ja näidenkin palveluiden ylläpitämisestä pitkällä tähtäimellä. Kaikilla hallinnonaloilla pitäisi ymmärtää uskottavan puolustuksen tarpeet, ja asettaa suut suppuun tavanomaisissa vaatimuksissa. 

 

Pitää reagoida riskiin, niinhän teemme jo muuten. Verenpaine ei tunnu missään, mutta pitkällä juoksulla voi tappaa ikävästi. Mielipiteet jakautuvat korkeasta kolesterolista, tappaako vai ei. Nyt suurin riski ei ole yksilön verenpaineessa tai korkeassa kolesterolissa. Suurempi riski on nyt muualla, uskottavan puolustuksen puutteissa. 

 

Monet terveydenhuollon ja sosiaalituen muodot ovat arvokkaita ja säilytettäviä. Mutta jotta voimme pitää tämän ihailtavan järjestelmän, jossa varakas tukee vähemmän varakasta, terve tukee toista, joka on terveytensä menettänyt, meillä on oltava vapaa ja itsenäinen valtio, mieluiten valistunut demokratia niin kuin nyt. Voi vaikuttaa ikävältä, että tätä pohjoismaista hyvää pitää suojella aseilla, mutta sitä kieltä ymmärretään. 

 

Epäilen, etteivät suunnitellut kalliit hävittäjät paljon turvaa itsenäisyyttämme.  Mielestäni lyhyen aikavälin esikuvaksi voitaisiin asettaa Sveitsi. Hampaisiin asti aseistettu armeijaa tarvitaan koulujemme, terveydenhuoltomme, yleisradiomme, kaikkien vapauksiemme suojaksi. 

 

Tämä vaatii varoja ja uhrauksia kaikilta: 

  • Yksityisterveyden huollon kelakorvaukset voitaisiin toistaiseksi poistaa, ja julkista terveydenhuoltoa vahvistaa, pyrkiä erityiseti hoitamaan välttämättömin.  Ei ole aikaa eikä rahaa sotepelleilyyn.  Nyt ei ole paras aika etsiä siivua yhteisestä kakusta, vaan rakentaa yhteistä kakkua. 
  • Elinkeinoelämän, yksittäisten yrittäjien tai ammatinharjoittajien ei pitäisi pyrkiä minimoimaan verojaan, vaan päinvastoin osallistumaan laajemmin. 
  • Valtion pitäisi myös luoda helpot maksutavat, joilla puolustuvoimille voitaisiin korvamerkitysti lahjoittaa lisävaroja, paitsi testamenteissa myös muuten. 
  • Veronmaksu voitaisiin kytkeä edellytykseksi kansalaisuudelle.

 

Tällä hetkellä varareservin ikärajaksi on säädetty 60 vuotta.  Terve elinikä kohoaa, ja syystä, että fyysinen kunto on useilla pitkään, asettaa tarpeen ja mahdollisuuden nostaa varareservin ikärajaa kymmenellä vuodella.  Pitäisi aktiivisesti eikä vain poikkeustapauksessa rekrytoida varareserviin vapaaehtoisesti puolustuksesta innostuneita naisia. Aseellinen maanpuolustus pitäisi olla mahdollista jokaiselle hirviä, karhuja tai muuta riistaa tai metsän suurpetoja jahtaavalle. Nuorten fyysisen kunnon rapistumiseen pitää puuttua aggressiivisesti, ja kunnioittaen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Hyvin perusteltuja näkemyksiä, mutta ikävä kyllä, Suomessa poliitikot eivät saa irtopisteitä eivätkä kansansuosiota turvaamalla maanpuolustuksen edellytyksiä.

Kyse ei tietenkään ole mistään maksukyvystä, niin kauan kuin me suomalaiset käytämme oma-aloitteisesti nelinkertaisen rahasumman haitallisiin elämäntapoihimme:

http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20169...

Käyttäjän EsaKauppila kuva
Esa Kauppila

Kas vain.
Luin juttusi, ja yllättävän samankaltaisia löydöksiä - en sitä aiemmin ollut lukenut.

Toimituksen poiminnat